Kotona Suomen talvessa pitkän 43 tuntia kestäneen matkan hotellilta kotiovelle.  Sunnuntaina amulla klo 3 paikallista aikaa hotellilta kohti Christchurchin lentokenttää.  Lento kohti Melbournea lähti lähti klo 6.10.  Matka kesti noin 3,5 tuntia.  Vuorossa viitisen tuntia odottelua. Sen jälkeen taas siiville kohti Singaporea. Matkan teeman mukaisesti taas reilu viisi tuntia odottelua.  Lopulta sinivalkoisin siivin kohti Helsinkiä jossa perillä oltiin maanantaina klo  6.10.  Viimeinen väli junalla kohti Seinäjokea.  Kotona lopulta klo 11.30.

Hieman on kroppa sekaisin kun ei tiedä mikä on kellon aika.  Pikku unet ja sen jälkeen sinnittelyä iltaan. Pakko mennä nukkumaan jo 20.30 kun ei pysy silmät auki.

Matka vastasi kokonaisuudessaan odotuksia.  Maisemat olivat hienoja ja paljon ehdittiin nähdä parin kolmen viikon aikana.  Paljon jäi näkemättä joten varmaan täytyy/saa ottaa homma uusiksi vielä löysemmällä aikataululla.

Moottoripyörä BMW 1200 GS sopi hyvin näille mutkaisille teille.  Pyörän käyntiogelmien vuoksi saatiin kahdeksi viimeiseksi päiväksi parempi pyörä BMW 1250 GS joka oli vielä parempi sekä paremmin varusteltu.  Tärkein saatu varuste oli vakionopeussäädin joka oli tarpeen laaksojen pitkillä suorilla.   Jos oltaisiin nyt lähdössä niin olisimme varmaan ottaneet tämän pyörän.  GS ei suojaa niin hyvin kuin oma wingimme joten tuulen kohina ja kastuminen oli suurempaa.  Onneksi satoi vain yhden kokonaisen päivän matkallamme.  Lämpötilaskaala oli aika laaja 3C-27C.  Asteikon alapäässä olisi kaivannut lisää suojaa.  Dunedinissä odottellessamme uutta pyörää piti käydä merinovillaostoksilla joka auttoi paljon loppumatkasta.  Päivät olivat pitkiä ja tien päällä oltiin yleensä klo 7-8 aamulla ja hotellilla iltaisin 18-21.  Pari vapaapäivää tuli kyllä tarpeeseen.

Matkassa oli 9 pyörää ja 13 henkilöä.  Matkan johtajana Jyrki ja Jaana Peterpanbikestä jotka hoitivat homman hienosti.  Myös muu porukka oli mukavan rentoa ja hyvää matkaseuraa.

Jytki piti myös blogia PPB:n puolesta ja se löytyy täältä Jyrkin Blogi

Täydentelen tätä blogia vielä kunhan saan itseni Suomen aikavyöhykkeelle.  Kiitos seuraajille !

Huipulla ennen Queenstownia

Papukaija olisi halunnut lähteä mukaan…

 Pienempi reissu tänään  Tekapo-Christchurch.  Käytännossä tästä tuli siirtymäpäivä koska Rakaian lähellä oli silta suljettu kolarin vuoksi.  Parhaillaan olemme hotellilla ja vajaan kuuden tunnin kuluttua alkaa matka kotiin.

Hotellilla aamulla

Mopomittiäisiä Christchurchilla

Christchurch

Sii

Siihen se pyörämatka loppui tällä kertaa

Hieno muraali

Ratikka  tulee sisään katedraaliin

Viimeinen ehtoollinen tai illallinen

  

 Dunedin - Oamaru - Tekapo. Tänään poikkeuksellinen ohjelma.  Lähtö oli kahdeksalta ja menimme 7.30 aamiaiselle ajovehkeet päällä ja huoneessa laukut valmiina odottamassa.  Kuinka ollakaan vuokraamo oli ilmoittanut ettei pyörällä saa ajaa vaan tuovat uuden pyörän tilalle iltapäivällä klo 2.  Ostimme huoneeseen lisäaikaa ettei huonetta tarvitse luovuttaa ennen uuden pyörän saapumista.  Muut lähtivät ja palasimme huoneeseen.  Samalla vuokraamosta tuli pyyntö viedä pyörä paikalliselle BMW-firmaan katsottavaksi.  Siellä tunnin odotukseen jälkeen tuomio oli ettei löydä pyörästä vikaa.  Viesti vuokraamoon ja takaisin hotellille.  Sinne päästyä tuli pyyntö tulla reilu 100 km vastaan pyörään tuojaa.  Se sopi meille kunhan vuokraamo ottaa vastuun jos kone kilkkaa kiinni.  Näin tehtiin koska se säästää meidän aikaa puolitoista tuntia.   Luppoajan käytimme järkevästi.  Pesimme pyykit hotellin pesulassa ja ostimme kuskille uuden merinovillaisen paidan black friday hinnoilla.  Ei tarvitse enää palella.

Saavuimme Oamaruun kolme varttia etuajassa ja nautimme fish and chipsit.  Tällä reissulla olemme oppineet tykkäämään näistä koska ne tehdään aina tuoreesta kalasta.  Tänäänkin listalla nimi oli Catch of the day.  Vuokraamon kaveri tuli ja saatiin 1250 GS alle.  Oli muuten sama kaveri joka haki rikkoutuneet Suzukin Pictonista.

Uusi pyörä on uusi pyörä vaikka tälläkin oli 45 tkm takana.  Paremmin varusteltu ja isommalla koneella - tämähän on ihan sivistynyt peli.   Nautimme hyvästä kyydistä Lake Pukakin kautta kohti hotellille   Tekapoon.  Tänään tuli noin 400 km.  Sadetta ei tänään ollut, lämpötila 10-15C. Yllättäen hotelli oli taas täynnä kiinalaisia.  Niitä on tässä maassa enemmän kuin paikallisia.  

Huomenna onkin sitten viimeinen ajopäivä - kyllä voisi jatkaa vielä pidempäänkin.

Lounasta nautimme tässä ulkoapäin erikoisessa ravintolassa nimeltä Galley

Näkymä ravintolan sisältä

Ennen pyörän tuloa ehdittiin poseeraamaan 

Uusi pyörä laskeutuu käyttöömme

Lake Pukaki ja taustalla Mount Cook

Mount Cook

Vielä kuva eilisestä märästä päivästä Bluffiin

Jälleen kerran - Room with a view  

 Ja matkaa jatkuu - Te Anauista Bluffin kautta Dunediniin.  Aamupäivälle kelit yes mutta sitten pitkään vettä ja pirunmoista tuulta.  Bluffin asti todella haastellista. Bluff on toiseksi eteläisin paikka minne pääsee mopottimella.  Sen jälkeen sade ja kylmyys jatkui tiukkana kunnes pääsimme Clintoniin kahville ja kuivattelemaan.  Loppumatka reilu 100 km meni mukavasti pilvipoudassa ilman sadetta.  Lämpötila tänään 8-17 C ja enemmän kuin tarpeeksi sadetta.  

Kaiken lisäksi bemari alkoi nikottelemaan aamupäiväälä,.  Tyhjäkäynti seilasi ja ajossa veto oli epätasaista. Hieman hirvitti jäädäänkö tien päälle kaatosateeseen. Saapa nähdä kestääkö loppuun asti. 

Huomenna baanalle klo 8.

Rautakauppa täynnä hienoja pyöriä

Rautakauppa täynnä hienoja pyöriä

Rautakauppa täynnä hienoja pyöriä

Rautakauppa täynnä hienoja pyöriä ja mimmejä

Maailman toiseksi eteläisin paikka minne pääsee moottoripyörällä

Sama ilman pyörää ja kypäriä

 On the road again - tänään 425 km Queenstownista Te Anauhin sieltä Milford Soundiin ja takaisin yöksi Te Anauhin.   Kelit kiinnostaa aina ja tänään lähdettiin 15 C lämpötilassa ja parhaimmillaan päästiin 23 C asteeseen. Keli oli kuiva mutta viimeiset 20 km tihutti vähän.  Pyörät pantiin käyntiin klo 7.  Motellilla ei ollut aamiaista tarjolla joten jatkoimme ensin 50 km aamiaiselle.  Sopii oikeastaan hyvin ajosuunnitelmaan.

Ajoimme aika reippaasti Te Anauhin jossa tankkasimme ja tsekkasimme hotellin.  Idea oli että palataan takaisin omaan tahtiin Milford Soundista.  Siellä söimme lounaan ja kävimme vuonoristeilyllä.  Vuono oli kapea ehkä Norjan tyyliin. Tällä hetkellä pari isompaa ja lukematon määrä pienempiä vesiputouksia.  Kapteeni hauskuutti porukka kastelemalla kannella olevat ajamalla vesiputouksen alle. Lisäksi näimme pingviinejä ja hylkeitä. Milford Sound sijaitsee Fiordlandin kansallispuistossa.  Milford Sound on arvioitu maailman parhaimpiin matkakohteisiin useissa kansainvälissä tutkimuksissa.  Se on myös Uuden-Seelannin suosituin turistikohde. Sitä on  kutsuttu myös  maailman kahdeksanneksi ihmeeksi.  Siellä sataa yli  6000 mm vuodessa  eli se yksi maailman sateisimmista paikoista,.

Illallinen Fat Duck ravintolassa oli erinomainen. Tällä kertaa päädyimme ensimmäistä kertaa merikrottiin joka maistui todella hyvältä.

Huomenna siten taas eteenpäin klo 7.55. Hyvää yötä !

Lisää kuvia tulee kunhan netti toimii paremmin

Näitä liikennemerkkejä on täällä liikaa - 

tarkoittaa aina ruuhkaa

Aamiainen pikku putiikissa 50 km jälkeen 

Kyllä kelpaa…

Sama malli mutta eri paikassa

Häirittin laivamatkalla hylkeiden rauhaa

No joo

Kännykkää voi käyttää moneen - vaikka tyynynä jos ei kenttää

Mirrow lake

Mirrow lake 2

Pyörävahti - kuului matkan hintaan

Kohta merille eiku vuonoon

Pingviinibileet

Vesuiputous

Papukaija G. Pula-aho tuli kylään

Putouksia matkalla

 Queenstown 0 km ajoa - lepoa ja tutustumista kaupunkiin.  Kaupungin koko yllätti - täällä on vain 29 000 asukasta ja lähiseutu mukaanlukien yhteensä noin 50 000.  Kaupungilla aikamoinen meno asukaslukuun verrattuna.  Turisteja paljon - pääosin Aasiasta.  Kaikki matkamuistomyymälät oli kiinalaisten pyörittämiä ja varmaan tavarakin tulee 90 % Kiinasta.  Yllätyksenä tuli myös pääsyyt turismiin, vaeltaminen sekä talviurheilu.  Täällä on talvella  kolme laskettelukeskusta.  Nythän täällä on kevät ja talvi on suomalaisittain kesä-heino-elokuussa.  

Oma päivämme lähti myöhäisellä aamiaisella ja sen jälkeen Skyline-condolilla läheiselle vuorelle.  Vuoren päällä olikin sitten aikamoinen pöhinä; kolme ravintolaa, upeat näköalaterassit,  rata alamäkiautoille,  alamäkipyöräilyreitit sekä varjoliitoa.  Tandemhyppy varjolla olisi maksanut 300 NZD eli noin 200€.  Jäi tällä kertaa väliin.  Takaisin palattuamme kävimme satamassa lounaalla ja samalla varasimme pöydän illaksi läheiseen seafood-ravintolaan.  Tarkoitus oli varata paikkoja myös muille matkalaisille mutta melkein kaikki paikat oli varattu loppuun.   Tällä kertaa pääsimme siis kahdestaan illalliselle joka ei sekään ole ihan huono juttu.

Illallinen nautittiin sitten jälleen satamassa käytyämme välillä hotellilla huilaamassa.  Illallinen oli yksi reissun parhaita tähän mennessä; alkupaloiksi ostereita ja rapuja, pääruaaksi seafood pasta ja tonnikalapihvi.  Tuoreet meren elävät toimii aina.  Aivan loistava ravintola.  Nyt aletaan valmistautumaan huomiseen pitkään päivään, lähtö aamulla klo 7.

Riippuliitäjät uhkaa luonnon voimia ja pääsee yleensä ehjänä alas

Kohti korkeuksia

Queensland yläkerrasta katsottuna.  Ja edelleen jotku roikkuu hengensä uhalla varjoissa

Erikoinen homma on alamäkiautorata joka loppuu condoli-hissin 

yläasemalle.  Ehkä loppu olisi ollut liian jyrkkää ?

Tämä jäi tällä kertaa väliin ja varmaan seuraavallakin kerralla ?

Queen sland

Sataman ravintolat.  Olimme illallisella Finz-ravintolassa.

Rantamaisemaa

Hengellinenkin puoli hoidossa

Reissun parhaat alkupalat

Taksitolpalla ei ollut vielä jonoa

Queenstownin ensimmäinen eurooppalainen asukas 

ja viimeisin eurooppalainen turisti

   

Korteerimme Queenstownissa - mahtavat huoneet !